Kylmä

Kevät alkaa lähestyä täällä kohisten. Tai oikeastaan meille tämä olisi jo kesää, sillä lämpötila on kieppunut päivisin 25-27 asteen välillä. Vaikka talvi täällä onkin huomattavasti leudompi kuin Suomessa, kylmyyttä piti silti verrattain sietää paljon enemmän sen vajaan kuukauden ajan kun talvea ehdin kokemaan. Päiväsaikaan lämpötila saattoi parhaana päivänä kyllä kohota liki kahteenkymmeneen asteeseen, mutta yöllä lämpötila tippui nollan kieppeille. Päivisin tuntui nurinkuriselta, että pitää lähteä ulos lämmittelemään auringonpaisteeseen kolkoista rakennuksista. Taloissa ei ole lämpöeristystä ja työaikana meidänkin toimistossa oli noin 15 astetta lämmintä. Työtä tehtiin takit päällä. Tosin muut työntekijät eivät ole vielä lämpimien ilmojen tultuakaan luopuneet takeista, kun itse voisin ihan hyvin tulla töihin ilman paitaa. Kotona huoneeni kylmän jakson yölämpötilaa en uskalla edes arvailla. Vaikka talo on upouusi ja hyvin varusteltu, mutta ei kylmyyttä varten. Esimerkiksi parvekkeen oven raosta pystyy näkemään, myös sen kiinni ollessa, minkälainen ilma ulkona on. Öisin pukeudun erittäin hyvään ja lämpimään (ja iho myötäilevään) väliasuun, sujautan itseni makuupussin sisään ja heitän vielä viltin päälle. Tällä tavalla kylmä on pysynyt poissa kaikkialta muualta paitsi nenästä. Usein olen herännyt yöllä siihen, kun nenä on kylmempi kuin Silppurin sydän. Ennen kuin unia pystyy jatkamaan, pitää suorittaa pienet sulatusoperaatiot. Yleensä kun yöllä herää, tuntuu mahtavalta kääntää tyynyn kylmä puoli poskea vasten. Täällä se luokiteltaisi itsetuhoiseksi käytökseksi. Mutta uskon vakaasti, että nämä ajat ovat ohi ja täällä on jo kesä.

Onhan kesästä jo selviä merkkejäkin; pääskysiä on pörrännyt täällä jo viikko tolkulla, isot perhoset ovat haistelleet puun lehtiä isojen kukkien puutteessa ja läheisellä kukkulalla on jyllännyt metsäpalo. Paikalliset ovat suhtautuneet aika isiisti tulipaloon kun itse yritän suurin piirtein veivata puhelimella yks-yks-kakkosta saadakseni yhteyden vapaapalokuntaan samalla kun toisella kädellä piirrän omaa evakuointisuunnitelmaa seinälle. Myös pulut ovat ymmärtäneet, että on kesä, nimittäin soidinmenot ovat jo täyttä päätä käynnissä. Nämä soidinmenot ovat kyllä sen verta monimutkaiset, että ensikertalaisilla ei ole ollut mitään jakoja. Onko puluja joka puolella maapalloa? Minun havaintojeni perusteella niitä on joka maassa ja maan joka kolkassa. Ovat aika salakavalasti ja vähin puputuksin valloittaneet maailman.