Vapaaehtoisesti Nepaliin: Maha Shivaratri

Voi jumalan pyssyt! Oli Maha Shivaratri –juhlapäivä eli vapaapäivä töistä. Tänä Shivan, tuhon ja luomisen jumalan, lempipäivänä juhlakalua juhlitaan eri temppeleissä, mutta eritoten Pashupatissa, Nepalin tärkeimmässä hindutemppelissä. Shiva Lingalle sytytetään suitsukkeita ja tarjotaan hedelmiä. Ihmiset esittävät toiveita ja rukouksia ja uskotaan, että oikeanlainen rituaali tänä päivänä saattaa tehdä vaikutuksen Shivaan, jolloin se palkitsee hindun lahjoilla ja siunauksilla. Kuulin, että siellä tulisi olemaan paljon porukkaa ja pyhiä sadhuja ympäri Nepalia ja Intiaa joten ajattelin, että voisin käydä paikalla. Vielä aamulla olin menossa temppeliin yksin, mutta aamiaisella talon isäntä ilmoitti, että voi lähteä mukaan kaverinsa kanssa. Pelkästään kuljetuksellisesta syystä tämä oli hyvä juttu, koska en oikein tiennyt miten Paishupatiin pääsee bussilla. Mutta, päästyämme paikan päälle ymmärsin myös, että yksin olisin ollut muutenkin aikamoisessa pulassa. Kemut olivat isommat, hullummat ja kuumottavammat kuin olin tiennyt tai mitä olisin ikinä uskaltanut aavistaa.

Meitsin jengi

Temppelialueella oli 750 000 ihmistä palvomassa Shivaa. Sisään pääsy portista oli yhtä survomista ihmispaljoudessa, kuin miljoona kärpästä yrittäisi samaan aikaan ängetä itseään hieman raolla olevaan tulitikkurasiaan. Alueella ihmiset kerääntyivät sadhujen ympärille, pikkutemppeleihin sisälle, jyrkälle kiviportaikolle, kastautumaan pyhään Bagmati-jokeen tai jonottamaan noin viiden tunnin verran päästäkseen sisälle päätemppeliin näkemään Shivan monia kasvoja esittämän patsaan. Tätä patsasta näkemään ei ollut ei-hindulla mitään asiaa. Väessä oleminen, eksymisen välttäminen ja toisten tallomatta joutuminen ei ainakaan helpottunut kun välillä ihmismassat alkoivat paeta juoksujalkaa kuin paniikin vallassa jotain sadhun päätöntä
tempausta. En yhtään enää ihmettele, että ihmisiä menehtyy maailmalla vastaavanlaisissa uskonnollisissa kokoontumisajoissa. Punainen onnea tuova tika otsassa seurasin kun ihmiset puhdistautuivat joessa jonka toisella rannalla paloivat ruumisroihut. Näky oli melko ristiriitainen. Ristiriitaa tähän uskonnolliseen juhlaa tuo myös se, että juhlintaa kuuluu huumaavien aineiden käyttö. Jumalien ruokaa sanovat, siksi tämä päivä on vuoden ainoa päivä jolloin hamppu on ok, muuallakin kun loksipääturistin takissa. Tänä hulluna ja hienona juhlapäivänä kaikki ihmiset lapsista vanhuksiin olivat tänään vielä tavallistakin iloisempia ja naapurusto raikasi vielä pitkälle yöhön.