Partamies Bartamanissa

Unirytmit ovat muodostuneet yllättävän nopeasti töihin ja maahan sopivaksi. Suomessa tein kolmivuorotyötä, joten säännöllistä rytmiä ei ollut. Täällä kuitenkin jo muutaman päivän jälkeen minulle oli muodostunut rutiiniksi mennä viimeistään klo 23 nukkumaan ja herätä seitsemän hujakoilla. Joskus olen sängyssä ja klo 21. Suomessa oli hyvä jos olin unten mailla klo 2 mennessä. Päivärytmini oli siis parissa päivässä hypännyt, aikaero huomioon ottaen, kivuitta noin seitsemän tuntia taaksepäin. Arkirutiinia rakentaa myös diili jonka tein talon isäntäväen kanssa. He tarjoavat minulle aamupalan klo 8.30 ja illallisen klo 20 pientä korvausta vastaan. Samalla sain myös sovittua vuokraani edullisemmaksi. Päivää tahdittaa tämän ja töiden lisäksi sähkökatkot jotka usein osuvat juuri ilta-aikaan. Kynttilänvaloa lukuun ottamatta pimeässä huoneessa ollessa kehokin hämääntyy ja ehdottaa nukkumaanmenoa. Muutamana viime päivänä untani on häirinnyt kuitenkin kovat luonnonolot. Eräänä yönä heräsin tismalleen keskiyöllä valtavaan jysäykseen. Ehdin jo harmitella mielessäni kun en ollut lukenut miten toimia maanjäristyksen sattuessa tai mihin paeta kun lentokone tippuu päälle. Kuitenkin jytinän jatkuessa ymmärsin, että kyseessä olikin vain ukkonen. Seuraavana iltana en ollut ehtinyt vielä nukkumaan asti, kun aika rivakasti hanuri pompahti ilmaan sängyltä, kun taas iski salama päästäen sanoinkuvailemattoman pamauksen. Jos laskukaava, jonka mukaan kolme sekuntia jyrinän ja välähdyksen välillä vastaa yhtä kilometriä, pitää paikkansa, tämä salama osui noin kuuden metrin päähän. Seuraavana aamuna kuulin, että salama oli lyönyt viereiseen linkkimastoon rikkoen sen. Kahden yön ja yhden päivän verran jatkunut sade oli muovannut Sainbun muhkuraiset kadut mutavelliksi.

Perjantaina pääsin mukaan koulun luokkatilanteen monitorointiin. Oli varsin eksoottista seurata kuinka kirpeässä aamulämpötilassa lapset väkersivät tyynyjen päällä kouluhommia niin että hengitys höyrysi. Luokan ikkunoissa puolestaan roikkui, ilmeisesti välitunnilla olevia lapsia, joilla höyry puolestaan nousi korvista, kun olivat niin uteliaita näkemään mitä luokassa tapahtuu. Tiedä sitten olivatko he enemmän kiinnostuneita minusta vai toisten oppilaiden valmistautumisesta matematiikkaolympialaisiin.

Sain käsiini pomon laatiman suunnitelman mitä työnkuvaani tulee kuulumaan. Tehtävät olivat mielenkiintoisia ja samalla paluu siihen todellisuuteen, että ei tänne lomailemaan tultu. Mutta kuitenkin jo viikonloppuna ajattelin olla turisti ja pyörin Patanissa silmät pyörien kartan ja kameran kanssa. Ensiksi minun oli hoidettava sellainen käytännön asia kuin vaatteiden vieminen pesulaan. Pitkän etsinnän jälkeen jonka löysinkin yhden. Se oli suljettu. Kyselin usealta henkilöltä tietäisivätkö he jonkun pesulan, mutta kaikki neuvoivat tähän samaan suljettuun pesulaan. Nälän yllätettyä poikkesin syömään ja ajattelin tarjoilijoiltakin kysyä pesulan sijaintia. No, onnetar halusi ilmeisesti taas hieman keljuilla kanssani, koska kaikki tarjoilijat olivat kuuroja.  Jatkoin metsästystäni myös seuraavana päivänä, mutta ilmeisesti koko Patanista ei sellaista löydy ja minua neuvottiin menemään Kathmandun Thamelin turistialueille. Nyrkkipyykiksi meni perhana. Lohduttauduin kuitenkin menemällä Durbar Squaren temppelialueelle ja nättiähän siellä oli, ei voi muuta sanoa. Eksyin johonkin Bartaman seremoniaan. Sen sisältö jäi hieman epäselväksi, mutta jotakin sillä oli tekemistä poikalasten, jousipyssyjen ja jumalien palvomisen kanssa. Seremoniassa minulta yritti ruinata rahaa pieni ja kohtelias poika. Pojassa oli selvästi bisnesmiehen alkua, nimittäin hänelle eivät olisi nepalin rupiat kelvanneet, vaan olisi pitänyt antaa euroja. Täältä päätin suunnata ravintolaan syömään. Siinä lomassa päätin korkata tässä maassa ensimmäisen oluen. Ilma oli varjossa järkyttävän kylmä niin kuin oli olutkin ja hytisten, mutta hymyissä suin join Mt. Everest oluen. Nimensä veroisesti iso oli pullokin. Tästä hullaantuneena menin ostamaan turistikrääsää. Kotiinpaluu sujui bussissa johon jo totutusti joudun ahtautumaan kenkälusikalla ja seisomaan 45 asteen kulmassa.

Kotini

Näkymä huoneeni parvekkeelta

Durbar Square Patan