Päivän kulku

Kirjoitanpa nyt tiivistetysti yhdestä arkipäivästäni ja sitä kautta mitä arkeni kulkuun täällä kuluu/kuuluu.

Heräsin tarkoituksellisesti minulle tavanomaista aikaisemmin, kello seitsemän. Laitan aamuisin tähän aikaan muutenkin kellon soimaan, mutta yleensä torkutan kelloa melko kauan. Nyt pomppasin ylös kuitenkin jo muutaman torkkupainalluksen jälkeen, koska ajattelin nyrkkipyykätä. Hain vadit ja menin hakemaan vessasta vettä. Vesihana sihahti auki ja lämmintä vettäkin tuli. Tietää hyvää, ei vain pyykkäykselle, mutta myös myöhemmälle suihkulle. Aloin valuttamaan vettä muoviselle vadille. Pidin vain yhdellä kädellä kiinni vadista, kun toisella kädellä tein jotain tärkeää, todennäköisesti kaivoin korvaa. Vesi toi kuitenkin painoa ja jännitystä vadille sen verran, että vati räsähti rikki ja sain koko saavillisen vettä päälleni ja ylt´ympäriinsä vessaan. Aamu olikin muuttunut paikalliseksi Holi juhlaksi jota tosin vietettiin jo tämän kuun alussa. Holi päivänä viskotaan vettä ja väriä toisten päälle. No, minun ei auttanut kuin lykätä pyykkäystäni myöhemmäksi. Uskon vahvasti, että epäonneni johtui siitä, että ajoin viikseni edellisenä aamuna pois. Nyt eivät varmaa onnea tuovat viikset enää lepata Nepalin kaduilla tallustellessa. Siirryin siis suihkuun, koska olin jo valmiiksi märkä. Suihku täällä on ylellisyyttä, yleensä paikalliset pesevät itsensä vatia apuna käyttäen. Puhumattakaan lämpimästä vedestä. Olen jopa joutunut selittämään täällä ihmisille miksi lämmin vesi tuntuu mukavammalta kuin kylmä vesi.

Kello yhdeksän siirryin aamupalalle ja syömään perheen äidin valmistamaa daal bhaat tarkaria. Äiti ei puhu englantia ja minäkin vain jotain sanoja nepalia, mutta ymmärrämme hyvin toisiamme, aamuisesta hitaudestani huolimatta. Yleensä samalla kun minä syön, äiti valmistaa eväitä noin 3-vuotiaalle pojallensa päiväkotia varten. Poika heiluu ja sekoilee ja pelleilee kun minä ja äiti seurataan pojan tekemisiä nauraen ja silmiä pyöritellen. Töihin lähden aamupalan jälkeen. Matkalla näen aina paljon lapsia matkalla kouluun koulupuvuissaan. Yleensä aamun pirteydessään koululaiset moikkailevat minulle. Tänä aamuna yllätin sorsan nukkumasta tien vieressä vaikka kello oli jo melkein puoli kymmenen ja päivän nokkimiset vielä tekemättä. 

Töihin, Loo Niva Child Concern Groupin toimistolle, saavun yleensä ensimmäisten joukossa, suomalaisella aikataululla. Päivä alkaa lukemalla päivän lehtiä ja kertomalla kuulumisia. Tämän jälkeen työntekijät pikku hiljaa siirtyvät omien tehtäviensä pariin. Tällä hetkellä minä valmistelen perhe- ja lapsityö välineitä ja työskentelymalleja jotta koulupudokkuus saataisiin vähenemään. Valmistelen myös Nagarkotin opettajaseminaariin esitelmää, jonka aiheena on hankalien lapsien kohtaaminen ja mitä niiden kanssa pitäisi tehdä, kun lyödäkään ei voi Child Friendly Education -ohjelman jälkeen. Päivän mittaan didi, ns emäntä, tuo meille kahdesti teetä tai kahvia suoraan toimistopöydälle. Didi on mielestäni maailman hauskin mummeli, vaikka meillä ei yhteistä kieltä olekaan. Ruokana tänään oli kasviskeittoa, leipää ja kasa jotain makean puuron tapaista. Erittäin hyvää oli. Syömme ulkona ja juttelemme niitä näitä. Tällä kertaa minulla oli fanejakin paikalla, nimittäin polven korkuiset tenavat kiipeilivät aidalle jo morottelivat minulle. Ruuan jälkeen osallistuin kokoukseen, jossa kerrataan Bhaktapurin varainkeruu jalkapallotapahtuman tapahtumat ja kerätään mielipiteitä ja parannusehdotuksia. Turnaushan meni erinomaisen hyvin, sillä meidän joukkue voitti. Pelien jälkeen siirryttiin Bungamatiin syömään päivällistä ja viettämään aikaa pelitovereiden kanssa. Tapahtuma oli erittäin hyvin järjestetty ja varmasti siitä jokainen mielellään maksoi 800 rupiaa. Kokouksessa kävi minulle perinteiset, eli kielenä toimi nepali ja kun yhtäkkiä alettiinkin puhua englantia ja kysyttiin minun mielipiteitäni, olin eksynyt mielessäni jo johonkin maailmanvalloitusjuttuihin ja minua jouduttiin herättelemään tähän hetkeen. Seuraavaksi varainkeruutapahtumaksi ollaan suunnittelemassa koskilaskua, johon haluan ehdottomasti osallistua, vaikka kaltaiselleni vellihousulle se kuulostaakin pelottavalta. 

Kuumana käyvä työpisteeni

Mestaruuskarkelot

Töistä palattuani lapset eivät enää moikkaile aamun pirteyksissään, vaan lähinnä nauravat minulle, vuohet odottavat teurastamon edessä vuoroaan ja roskat palavat teiden varsilla. Kävin hakemassa uuden vadin kaupasta. Yritin etsiä suolaa, mutta en löytänyt ja epäsosiaalisuuskohtauksen saaneena, en edes kysynyt myyjältä mistä sellaista löytäisi. Kotimatkalla näin työkaverini joka oli tavannut siskonsa, jotka olivat matkalla pellolta kotiinsa. Heillä oli mukana tuoreita herneitä jota sainkin aimo kasan mukaan kotini vietäväksi. Herneet maistuivat taivaallisilta ja tuntui uskomattomalta saada niitä tähän aikaan vuodesta. Kotona pääsin sitten vihdoin pyykkäämään vaatteitani. Sen jälkeen oli sähkökatko käynnissä, joten pistin kynttilät palamaan ja aloin lukemaan. Illallinen meillä on yleensä kello kahdeksan jälkeen.

Roskat palaa ja traktorit pörrää

Perheen tytär tuli tavoilleen uskollisena hakemaan minut syömään. Keittiössä koko perhe hihitteli hirveästi ja ajattelin, että mistä nyt on kyse. Selvisi että tänään oli ruokana daal bhaat tarkari ja lampaan päätä! Jumankauta! Erittäin luista se oli, mutta hyvää. Yhdessä palassa ei ollut ollenkaan luuta vaan silkkaa lihaa ja kysyin mikä se on. No, kielihän se oli. Ja tarjolla oli myös silmä, joka oli kaivettu ensin lampaan päästä ja nyt kattilasta minulle. Yllättävän hyvältä maistui, vaikka kammottavan näköinen se oli, varsinkin sen jälkeen kun olin siitä puolet puraissut pois. En saanut myötätuntoa edes perheen pieniltä lapsilta, vaan koko perhe nauroi minulle. Ruuan jälkeen minä ja isä juotiin lasilliset kotitekoista ja äiti kaivoi meille kaapista jälkkäriksi paistetun kalan. No, eipä siinä, hyvää oli sekä illallinen, että jälkkäri. Yleensä jäämme toviksi juttelemaan isän kanssa. Hän kertoi minulle heräävänsä joka aamu kuuden aikaan ilman herätyskelloa. Minä taas kerroin nukkuneeni useamman kerran pommiin vaikka olin menossa iltavuoroon. Kumpikin epäili toistensa tarinan todenperäisyyttä. Illallisen jälkeen ja huoneeseeni palattuani sähkötkin palasivat ja päätin päivän katsomalla läppäriltäni klassikkoelokuvan, The Other Guys.

Sähkökatkoksen aikana luen yleensä itämaista filosofiaa tai Dostojevskiä