torstai 1. maaliskuuta 2012

Ruokablogi


Kuukauden täällä olon kunniaksi ajattelin kirjoittaa ruokablogia. Tässä esimerkkiviikko:

Maanantai     Aamupala: Daal Bhaat Tarkari      Illallinen: Daal Bhaat Tarkari
Tiistai            Aamupala: Daal Bhaat Tarkari      Illallinen: Daal Bhaat Tarkari
Keskiviikko    Aamupala: Daal Bhaat Tarkari      Illallinen: Daal Bhaat Tarkari
Torstai           Aamupala: Daal Bhaat Tarkari      Illallinen: Daal Bhaat Tarkari
Perjantai       Aamupala: Daal Bhaat Tarkari      Illallinen: Daal Bhaat Tarkari

Daal Bhaat Tarkari on perinteistä kotiruokaa Nepalissa. Daal on linssilientä, Bhaat riisiä ja Tarkari vihannessekoitusta jossa yleensä pinaattia, kukkakaalia ja perunaa. Herättyään paikalliset juovat yleensä vain kupillisen teetä ja lounaaksi syövät lämpimän ruuan. Mutta vaikka minäkin herään suhteellisen varhain, niin minulle kello yhdeksän lounas on aamupala. Aikaisin syöminen juontaa juurensa siihen, että väki perinteisesti lähtee pelloille töihin jo aikaisin, eikä siellä ole mahdollisuutta ruokailla, joten pitää tankata hyvin jo kotona. Illallinen syödään kahdeksan jälkeen illalla eli vähän ennen nukkumaanmenoa. Perhe, jossa minä asun, kertoivat aluksi syövänsä yleensä kerran tai pari viikossa ruuan kanssa lihaa. Mielestäni syömme kyllä tätä useammin lihaa, osaksi varmaan miellyttääkseen minua. Perinteisesti täällä syödään vesipuhvelin lihaa, mutta kana on nykypäivänä noussut kovaksi haastajaksi. Eli hieman liioittelin ruuan yksitoikkoisuudessa, sillä myös vihannescurryä tai paistettu kananmuna on välillä lisukkeena. Illallista ei yleensä syödä, ennen kuin perheen isä on tullut kotiin. Vaimo jakaa ruuan ja tarjoaa lisää, mutta ei syö muun perheen kanssa yhdessä, vaan vasta kun muut ovat syöneet. Miniällä on yleensä vielä heikommat oltavat, hän saa päivän raskaiden kotitöiden palkaksi vain ruuantähteitä. Jos samassa taloudessa asuu aviomiehen sisko, joutuu hänkin tekemään kotitöitä, mutta hänellä on jonkinlainen oikeus kieltäytyä tehdä kotitöitä. Miniällä tätä oikeutta ei ole. Minun perheeni kostuu avioparista, sekä heidän pienestä pojasta ja tyttärestä sekä miehen vanhemmista. 


Perheen äiti kokkailee sapuskaa.


Ruuasta en todellakaan valita, vaan päinvastoin olen erittäin tyytyväinen, että sekä aamulla, että illalla saan lämpimän aterian, eikä minun itse tarvitse kokata. Syön siis kolmesti päivässä lämpimän aterian, kun töissäkin saan ruuan. Ja illallisen syöminen yhdessä perheen kanssa onkin yksi päivän kohokohdista. Annokset ovat varmasti monta kertaa vähempikalorisia, kuin mihin olen kotimaassa tottunut, mutta koska syön niin useasti vuorokauden aikana, ei nälkiintyminen ole päässyt yllättämään. Korkeintaan viikonloppuisin, jolloin teen ruuan itse. Perhe syö yleensä ruuan käsin, mutta länsimaisena kermaperseenä minulle tarjotaan aina lusikka.

Daal Bhaat Tarkari. Risti-istunnassa syödessä on kaikkien housujen sisäpohkeet täynnä ruokatahroja. Vettä juodaan pullosta siten, että huulet eivät kosketa pullon suuta, joten paitojen kauluksetkin ovat aivan nesteessä.
Vielä naisen elämästä on vielä sanottava, että uskomaton määrä näillä minua napaan asti olevilla naisilla on energiaa. Naispuolinen työkaverini kertoi heräävänsä 5.30, tekee kotitöitä ja ruokaa aamupäivän. 9.30 päivätöihin ja kotiin klo 18 jälkeen. Ruokaa ja kotitöitä lisää. Ja vielä tämän lisäksi pitäisi opiskella ja gradua kirjoittaa. Morjesta! Välillä minulla Suomessa tuottaa ongelmia työpäivän jälkeen kokata itselle ruokaa ja nostaa viimeisillä voimilla kannettavan tietokoneen läppä ylös ja pyöriä facebookissa. Eli sanomattakin selvää, että hatunnosto näille kunnioitettaviin suorituksiin pystyville naisille on ansaittu. Kotiseutuni on puoliksi maaseutua ja puoliksi esikaupunkialuetta ja täällä alkaa asenteen naisia kohtaan muuttua suotuisaksi. Paljon on jo muuttunut, mutta paljon on vielä tehtävää tasa-arvon eteen. Todellisella syrjäseudulla, jota Nepalissa riittää, elämä on varmasti paljon raadollisempaa, vailla suurempaa kruunua. Naisen asemasta voisi tietysti puhua vaikka kuinka pitkään, mutta ehkä jokin toinen kerta. Eikä miestenkään elämä laakereilla makailua täällä ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti