Jumalten marssi

Jumalat olivat taas liikkeellä. Tämä vuosi on näille Khokanan tanssiville jumalille erityinen sillä vain joka 12. vuosi he lähtevät tanssimaan kotikylänsä ulkopuolelle, ympäri Kathmandua vuoden ajan. tällä kertaa he lähtivät marssimaan hieman ennen kuutta paljain jaloin runsaiden väkijoukkojen saattamana kohti Kathmandun temppeliaukiota. 

Kathmandun ja Patanin rajan, Bagmatijoen, ylitettyään jumalat vaihtoivat asustustaan valkoisista kaavuista seremoniavaatteisiin, koruihin sekä erilaisiin naamioihin. Joen vieressä suoritettiin rituaali väentungoksen hurratessa ja lyömäsoittimien pauhaessa. Tämän jälkeen matka jatkui. Saattueessa kulki tuhansia ihmisiä; suitsukkeita ja lyhtyjä kantavia naisia, soihtuja, soittajia sekä useita erilaisia avustajia joiden tehtävänä oli vilvoittaa jumalia huiskalla, ottaa vastaan ihmisten lahjoituksia, näyttää valoa tai yksinkertaisesti kannatella näitä iäkkäitä ihmisiä raskaalla matkalla.

Tämä tapahtuma on niitä harvoja kertoja jolloin naisetkin osallistuvat kylän ulkopuolella tapahtuvaan juhlaan. Tämä voi jopa olla vuoden ainut kerta kun jotkut matkaavat Kathmanduun. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet naistenkin osalta suotuisempaan suuntaan. Esimerkiksi nykyään naisten sallitaan soittaa erilaisia seremoniaan kuuluvia soittimia, kun ennen se oli vain miesten hommaa. Jumalia kädestä pitäen kannattelevat ja välillä kantavat ihmiset ovat jumalten lähimpiä sukulaisia. Poika –jälkeläisille tämä on tärkeää, sillä jonakin päivänä he tulevat perimään jumaluuden isältään. On tapauksia joissa pojat ovat kieltäytyneet ja luoneet omaa uraansa jossakin muualla. näitä ovat kuitenkin painajaiset ja oudot sattumat piinanneet ja heidän on ollut pakko palata Khokana ja ottaa jumala-pesti vastaan.

Saattue liikkui hitaasti sen suuruuden ja jumalten korkean iän takia. Välillä matkan varrella jumalat ottivat miekkansa ja suorittivat tansseja. Musiikin pauhu oli korvia huumaavaa ja rytmit kuin muusta maailmasta. Durbar Squaren temppelit olivat ennen saattueen saapumista erittäin aavemaisia. Päiväsaikaan aukio on täynnä ihmisiä; paikallisia ja turisteja, mutta näin keskiyön jälkeen oli niin hiljaista, että Keskisen Vesan puheestakin olisi saattanut saada selvää.

Saattueen saavuttua musiikki kuitenkin jälleen raikasi. Jumalat siirtyivät temppelin sisäpihalle jossa tekivät rituaalejaan. Tämän jälkeen he menivät sisälle temppeliin lepäämään lukuun ottamatta pääjumalaa ja rytmiryhmää. Pääjumala jäi esittämään tarinan tanssin voimalla. Lopulta hänkin siirtyi temppeliin yöpuulle.

Tunsin suurta helpotusta jumalten puolesta. He olivat kulkeneet noin 10km matkan paljain jaloin, välillä tanssien. Näiden vanhojen miesten urakkaa ei taatusti helpottanut raskaat korut, miekka sekä naamio jossa pieniä silmänreikiä lukuun ottamatta ei ollut mitään hengitysreikää. Ja vaikka matka päättyikin kello 1.30, ilma oli edelleen tukahduttavan kuuma. Nyt jumalille unta palloon sillä seuraavana päivänä kuuden tunnin tanssi alkaisi jo yhdeksän kieppeillä.